Toivo on kuin hyppäämään valmis tiikeri

Kauniin eläimen kauneusunet.

Tämä ajatus kiteyttää sen, kuinka merkittävä voima toivo on meille ihmisille. Kristinuskon ytimessä se on yksi kolmesta tärkeimmästä hyveestä, ja arkikielessämme — kun sanomme “olispa”, “sitkun”, “ois kiva”, “kunpa” — toivo on läsnä joka hetki. Työkielessä taas puhumme visioista, tavoitteista ja merkityksellisistä unelmista, jotka kaikki rakentuvat toivon varaan. Voidaan jopa sanoa, että koko elämämme on toivon kyllästämä.

Mutta toivo ei ole passiivista odottelua, eikä sitä että odotamme universumin vain toteuttavan halumme. Toivo suuntautuu aktiivisesti kohti parempaa tulevaisuutta, ja se on dynaamista, liikkeelle sysäävää energiaa — aivan kuin hyppäämään valmis tiikeri, joka tarkkailee saalistaan valppaana, valmiina loikkaamaan kohti päämääräänsä.

Erich Frommin määritelmä toivosta korostaa, että toivo ei ole pelkkää passiivista odottamista, vaan aktiivinen ja dynaaminen asenne elämään. Frommin mukaan toivo on “sisäistä valmiutta” nähdä mahdollisuuksia siellä, missä niitä ei ole vielä näkyvissä, ja pyrkiä luomaan uutta, vaikka olosuhteet vaikuttaisivat epäedullisilta.

Toivo ei tarkoita epärealistista optimismia tai epävarmuuden pakenemista, vaan se on syvää uskoa siihen, että vaikka tulevaisuus on epävarma, on mahdollista työskennellä sen eteen, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Toivossa on kyse ihmisen kyvystä olla aktiivinen toimija omassa elämässään ja ympäröivässä maailmassa, luoda parempaa tulevaisuutta ja säilyttää elämän mielekkyys myös haastavina aikoina.

Esa Saarinen, suomalainen filosofi ja ajattelija, määrittelee toivon positiivisena ja elämää ylläpitävänä voimana, joka kannustaa ihmistä näkemään mahdollisuuksia ja valoisia näkymiä myös vaikeissa tilanteissa. Saarisen mukaan toivo liittyy vahvasti ihmisen kykyyn luoda merkitystä ja löytää mielekkyyttä arjessa.

Saarinen korostaa, että toivo ei ole pelkästään tulevaisuuteen suuntautuvaa odotusta, vaan se on myös tässä hetkessä elämistä ja myönteisen asenteen säilyttämistä. Toivo on kykyä katsoa eteenpäin avoimin mielin ja nähdä mahdollisuuksia, joihin tarttua. Se on eräänlainen elämänvoima, joka pitää yllä ihmisen luottamusta siihen, että tulevaisuus voi tuoda mukanaan hyviä asioita ja että ihmisen oma toiminta voi vaikuttaa siihen positiivisesti.

Saarisen ajatuksissa toivo ei ole passiivista odottelua, vaan aktiivista asennetta, jossa ihminen tarttuu hetkeen ja etsii uusia mahdollisuuksia, vaikka tilanne vaikuttaisi haastavalta. Toivo auttaa näkemään elämän kauneuden ja potentiaalin, ja se antaa voimaa jatkaa eteenpäin.

Viktor Frankl, itävaltalainen psykiatri ja logoterapian kehittäjä, määritteli toivon elämän merkityksen löytämisen kautta. Frankl, joka selviytyi toisen maailmansodan keskitysleireistä, korosti, että toivo on syvällisesti yhteydessä ihmisen kykyyn löytää merkitys kärsimyksessä ja elämässä yleensä.

Franklin mukaan toivo ei perustu pelkästään olosuhteisiin, vaan siihen, että ihminen näkee elämällään tarkoituksen, riippumatta siitä, kuinka vaikeissa tilanteissa hän on. Toivo nousee siitä, että ihminen pystyy löytämään syyn jatkaa eteenpäin, vaikka ympärillä oleva todellisuus olisi synkkä. Frankl kirjoitti, että “ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen viimeinen vapaus — valita oma asenteensa missä tahansa olosuhteissa, valita oma tiensä.” Tämä valinta luo toivoa ja auttaa ihmistä kestämään vastoinkäymiset.

Franklin näkemyksen mukaan toivo on siis tiiviisti sidoksissa siihen, että ihminen voi löytää merkityksen elämänsä tapahtumista ja ylläpitää uskoa siihen, että hänen elämällään on tarkoitus, riippumatta siitä, kuinka vaikeat olosuhteet ovat. Tämä merkityksellisyys antaa voimaa jatkaa, ja se on toivon ydin.

Ajatus tiikeristä, valmiina hyppyyn, on innostava ja voimallinen. Tiikeri ei ole mikään eläintarhan lasin takana kehää kiertävä peto, vaan villin luonnon vapaudessa elävä kissaeläin, joka on täynnä elinvoimaa ja valmiutta toimia. Samalla tavalla toivon täytyy olla elävää, aktiivista ja tarkoituksellista. Mutta mitä tiikerin loikka — ja siten toivo — edellyttää?

Tiikerin Neljä Jalkaa — Toivon Ehdot

Vasen takajalka: Hyvä henki

Loikka vaatii iloa ja rentoutta. Hyppyyn tarvitaan positiivista asennetta, ja jos tiikerit puhuisivat hypyistä keskenään, eikö olisi hienoa, jos kaikki pitäisivät sitä siistinä juttuna? Hyvä henki luo pohjan toivolle — sille, että hyppy tuntuu mahdolliselta ja innostavalta.

Oikea takajalka: Itsetuntemus

Aikaisemmat hypyt, kokemus ja ymmärrys omista vahvuuksista ja heikkouksista auttavat valtavasti. Kun tiedämme, mihin pystymme ja tunnemme omat rajamme, hyppy on varmempaa ja toivo vahvempaa.

Vasen etujalka: Intuitio tai ennakointi

Hyppy tuntemattomaan on aina riski, erityisesti tiikerille. Siksi tilanteiden etukäteistarkkailu ja mahdollisuuksien skenaarioiden miettiminen lisäävät toivoa. Mihin olemme hyppäämässä? Mitkä ovat riskit ja mahdollisuudet? Ennakoiva ajattelu vahvistaa toivoa ja varmistaa, että loikka tehdään harkiten.

Oikea etujalka: Merkitys

Miksi ylipäätään hyppäämme? Päämäärätön hyppeleminen on energian tuhlausta. Hyppäämme, koska tavoittelemme jotakin — ruokaa, pelastautumista, leikkiä — ja samalla tavalla toivolla on oltava merkitys, jotta se olisi aitoa ja voimakasta. Kun tiedämme, miksi hyppäämme, hyppy saa tarkoituksen ja toivo kantaa.

Ollaan tiikereitä (tai muita kauniita elämiä) villissä luonnossa

Tiikerit tietävät, miten hypyt tehdään, ja kenties tiikerien maailmaan eivät vertauskuvat kuulu. Mutta ihmisille tällaiset ajatusleikit ovat arvokkaita. Eikö olisikin hienoa, jos yhteiskunnassamme olisi runsaasti toivoa, jos yrityksemme olisivat toiveikkaita kuin hyppäämään valmis kissaeläin? Ja eikö olisi upeaa, jos jokainen meistä kokisi dynaamista potentiaalia omassa elämässään — aivan kuin tiikeri, joka valmistautuu loikkaamaan kohti tavoitettaan?