Tiedätkö minkä yhteiskuntasopimuksen olet allekirjoittanut?

Mistä hyvä elämä koostuu? Miten voisimme luoda maailmasta paikan, jossa voisimme elää tasapainossa oman sisäisen maailmamme ja ympäristömme kanssa? Nuo ikuiset kysymykset ovat askarruttaneet filosofeja ja ajattelijoita historian sivu — ja ovat saaneet nyt myös minut etsimään niihin vastausta uudella tarmolla.

Aloittaessani opettajankoulutuksen pääsin jo syventymään ihmisten käyttäytymiseen. Ideanissa keskityimme jälleen ihmisiin ja teimme ihmisen sekä teknologian liitosta sujuvampaa. Uusi ihmiskäyttäytymisen korkeakouluni on alkanut hiljattain toimiessani YTK:n hallituksessa ja nyt sittemmin hallituksen puheenjohtajana. Myös muissa hallituspositioissani pääsen mahtavalla tavalla sukeltamaan ihmisen käyttäytymisen lainalaisuuksien maailmaan.

Eräs tapa hahmottaa toimintaamme ja maailmaa on tutkia niitä yhteiskuntasopimuksen linssin läpi. Oma identiteettimme ja arvomaailmamme rakentavat mieleemme sopimuksia siitä, mikä on oikein ja hyvää elämämme kannalta. Teemme sanattomia sopimuksia lähiympäristön kanssa — kasvatus ja kodit muovaavat ajatusta siitä, mitkä ovat oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme. Yhteiskunnassa on järjestelmiä — työpaikkoja, organisaatioita, verottajaa — ja muita sellaisia tahoja, joiden kanssa olemme sopineet, että esimerkiksi omaa aikaani vastaan saan rahaa.

Pääasiassa Jean-Jacques Rousseau, John Locke ja John Rawls ovat määritelleet meille käsityksemme nykyisestä yhteiskuntasopimuksesta. Sopimuksen mukaan elämämme on järjestetty pyörimään rattaillaan. Päästessäni itse toimimaan positioissani paremman elämän arkkitehtinä myös oma kiinnostukseni yhteiskuntasopimusta, sen rakenteita sekä sen toimivuutta kohtaan on syventynyt. Päätin sukeltaa vieläkin syvemmälle.

Pandemia alkoi ravistella meitä 2020. Myös monet muut muutokset elämässä haastavat olemassa olevaa käsitystämme yhteiskuntasopimuksesta — onko maailma ja yhteiskunta meille oikeudenmukainen ja ovatko oikeudet sekä velvollisuudet tasapainossa keskenään? Kysymme; onko jokin oikein ja onko se reilua? Kenellä on oikeus kasvattaa turvetta, voiko kaivosoikeuksia varata Saimaalta, pitäisikö paikallista sopimista lisätä, onko rokotuksen ottaminen pakollista, kuka saa matkustaa ja voiko ravintoloissa käydä ja millä ehdoilla?

Mielestäni perinteisen yhteiskuntasopimuksen sopivien; valtio, insituutiot ja yksilönpiiri — lisäksi on tullut kaksi merkittävää sopimuskumppania. Kuten yhteiskuntasopimukseen kuuluu, myöskään näiden kanssa emme ole varsinaisesti allekirjoittaneet nimeämme mihinkään.

Sopimuskumppanina Teknologia

Vielä tällä hetkellä tekoälyt tekevät päätöksiä elämämme suhteen perustuen ihmisten tekemiin malleihin. Pian koittaa aika jolloin saattaa olla hyvä tehdä sopimuksia myös tietokoneiden kanssa tai ainakin olla hyvin tietoinen millaisia sopimuksia tekoälyt ovat tehneet.

Teknologian merkitys on jatkuvasti kasvanut osana elämäämme. Airpodit ovat lähempänä kehoamme kuin puolisomme. Teknologian kyky muovata päätöksentekoa ja ihmisen elämää on hämmästyttävä. Kuvavirta ja tykkäykset muodostavat jatkuvalla syötöllä kuvaa meistä itsestämme. Alustatalouden myötä saamme uusia työtehtäviä tietokoneilta kuten esimerkiksi Uber -kuskit, vakuutusyhtiöt tekevät yhä enemmän automaattisia päätöksiä elämämme suhteen; kuka saa korvauksia automaattisen päätöksenteon perusteella ja kenelle, millä hinnalla mitäkin vakuutuksia tarjotaan. Teknologialla on viime aikoina kehittynyt kiinnostava uusi piirre: emergentti kognitio (Hanskin oma määritelmä) . Tarkoitan tällä oppivia algoritmeja, jotka toki ovat ihmisten määrittelemiä, mutta koko ajan enemmän autonomisempia. Emme vielä ole Matrix tai Black Mirror — vaiheessa, mutta saattaisi olla hyvä todella miettiä, mitä sopimuksia — oikeuksia ja velvollisuuksia — ympäröivillä teknologioilla on.

Sopimuskumppanina Luonto

Turpeenkerääjät marssivat Helsinkiin. Bolsonaro polttaa sademetsää. Päivänselvää on, että luonnon kestokyvyn rajat ovat näköpiirissämme. Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen torjunta sekä ihmisten määrän lisääntyminen, on muuttanut tasapainoa niin, että maapallo ei aseta reunaehtoja elämällemme. Me ihmiset olemme puolestamme vastuussa ja asetamme reunaehtoja maailmalle. Aikanaan yhteiskuntasopimusta muodostettaessa luonnon resurssit olivat täysin ihmisten käytettävissä. Tänään resursseilla on selkeät rajat ja yhä enemmän keskitymme siihen, kuinka saamme kaiken riittämään tai kuinka resurssit uusiutuvat myös tulevaisuudessa. Viime aikainen tutkimus metsistä on tuonut esille sen, että puut keskustelevat ja koko luonto on tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Luonnollakin saattaa olla mielipide. Ajattelen, että tarvitsisimme sopimuksen oikeuksista ja velvollisuuksistamme luonnon kanssa.

Uskon, että me noudatamme yhteiskuntasopimuksia vain, jos koemme ne reiluina ja oikeudenmukaisina. Toki lakia ja määräyksiä totellaan ihan ilman rangaistuksen pelkoakin, mutta on monta tilannetta, joissa kohtuullistaminen on tärkeää. Yhteiskuntasopimuksen tulkinnassa meillä ei ole käytettävissä lakikirjaa, vaan käytämme omatuntoamme ja sosiaalista verkostoa.

Itseäni kutkuttaa ajatus lähteä pohtimaan millä tavoin yhteiskuntasopimuksen tulisi myötäillä tätä aikaa, jota parhaillaan elämme. Ajatus väitöskirjan tekemisestä aiheen tiimoilta, kutsuu vahvasti — haluaisin erityisesti paneutua siihen, miten me arjessa koemme yhteiskuntasopimuksen erityisesti teknologian ja luontosuhteen osalta. Millä periaatteilla omatuntomme määrittelee oikeuksia ja velvollisuuksia sekä millä sanoin tulkitsemme yhteiskuntasopimusta. Ymmärtämällä paremmin sitä, mitä sopimuksia koemme tehneemme, ymmärrämme paremmin myös omaa käytöstämme. Kun ymmärrämme paremmin itseämme, myös maailman pulssi tuntuu sormiimme selvänä. Ja syvempi ymmärrys on paremman huomisen siemen.

Mikko-Pekka Hanski on kasvatustieteiden maisteri, Ideanin perustaja sekä hyvän elämän arkkitehtuuriin vihkiytynyt unelmoija.