Mitä tuleva kesä opettaa?

Koronakeväästä siirrytään poikkeukselliseen kesään — ajatuksena saada siitä kuitenkin kaikki mahdollinen irti. Onnekseni huomaan, että olen luonnostani taipuvainen suhtautumaan vaikeampiinkin tilanteisiin rakentavasti — kuten vaikkapa kesälomaan kotimaassa, kolmen poikani kanssa. Viktor, Julius ja Daniel — hermojaraastava ja samaan aikaan ah, niin ihana, kolmikkoni, pysäytti minut miettimään edessämme häämöttävää mökkilomaa uudella tavalla. Kasvatustieteiden maisterina, lähden luontaisesti myös miettimään loman kasvamiseen tarjoamia mahdollisuuksia — niin tälläkin kertaa.

Viime kesänä teimme poikien kanssa matkan Eurooppaan — retki, joka tuntuu juuri nyt kuin unelta, keskellä nykyistä todellisuutta. Eurooppa ja sen metropolit ovat upeita itsenään, mutta tarjoavat myös ilmeisiä mahdollisuuksia kasvuun. Aloitimme helposta; päätimme opettaa pojille a) on olemassa rautatieasemia ja b) Euroopassa voi niistä läpikulkien matkustaa aivan minne tahansa.

Meidän retkemme vei sillä kertaa Sveitsin, Italian ja Ranskan kautta Britteihin sekä sieltä takaisin Suomeen. Tuntui mahtavalta seistä Gare du Nordilla rinkat selässä hengittämässä paksua Pariisin ilmaa keuhkoihimme. Tai löytää itsemme keskeltä Avignonia, paahtavasta helteestä, yhdeltä Ranskan suurimmista teatterifestivaaleista. Retkeilijän elämä opettaa joka tapauksessa yhtä ja toista. Paljon saimme myös yhteisistä keskusteluistamme matkallamme. Päivittäin keskustelimme poikien kanssa esimerkiksi hyveistä ja siitä, miten tärkeää, että niitä on. Ehkä pojille jäi jotain mieleen keskusteluistamme — ainakin he muistavat sen, mitä matkalla söimme — kulinaarinen oppi sekin.

Tänä kesänä on toisin. Brexit tuli voimaan, ja korona puhalsi kaikenlaiset interrail-unelmat Suomen kesän lempeisiin tuuliin. Kaikki tekeminen ja opin hetket tulee tällä kertaa keskittää kotimaahan — meidän tapauksessamme vieläpä pitkälti kesämökille. Taistelemme myös tavallisten vanhempien tavoin ruutuaikaa, Fortnitea, Minecraftia ja Zeldaa vastaan kesäsuunnitelmia tehdessämme.

Tänä kesänä pojat pääsevät kasvamaan tekemisen kautta. Viktor, vanhimmainen, pääsee tänä kesänä ripille — mikä olisikaan parempi tapa oppia tulevaisuutta varten kuin työnteko. Hänen kanssaan teen oikean työsopimuksen, ja nuori mies tulee saamaan palkkaa tekemästään työstä. Vastassa ovat kesämökin maalausurakat ja lapiohommat, palkintona palkan lisäksi mentaalimalli, miten töissä ollaan. Kuinkahan roolinvaihto isästä työnantajaksi onnistuu?

Julius, keskimmäinen, siirtyy syksyllä yläkouluun. Tuo mystinen, hauska ja loputtoman mielenkiintoinen poika on täynnä tarinoita ja mielikuvitusta — hän pääseekin hyödyntämään voimavarojaan majanrakennuspuuhissa. Tavoitteena on suunnitella ja rakentaa mahdollisimman mielikuvituksellinen maja, paikka jonne (edes hetkeksi) linnoittautua ruutujen ulottumattomiin. Toisena puuhana hänellä on myös solmujen opettelu; näin omilla käsillä aikaiseksi saaminen majan muodossa yhdistyy ongelmanratkaisukykyyn solmujen osalta.

Kuopuksemme, suklaanappisilmäinen Daniel, on hurmaantunut japanilaisesta anime-maailmasta. Pokemonit ja Narutot ovat täyttäneet tämän nuoren samurain mielen. Hänen kanssaan rakennamme metsään sintolaisen mietiskelypaikan. Tavoitteena on ilon lisäksi löytää keinoja tuoda pelien symbolit osaksi reaalimaailmaamme.

Näillä opeilla matkaamme kesään. Katsotaan mihin päädymme — emme Ranskaan, mutta takuulla tämäkin kesä tulee kasvattamaan meitä kaikkia hyvällä tavalla.

Mikko-Pekka Hanski on kasvatustieteiden maisteri, Ideanin perustaja sekä hyvän elämän arkkitehtuuriin vihkiytynyt unelmoija.