Kun hyvinvointisysteemi pettää, niin Jonkun pitäisi tehdä jotain
Suomen Mielenterveys ry pitää yllä Sekasin-chatia, joka on valtakunnallinen, vuoden jokaisena päivänä auki oleva chat-palvelu nuorille. Chatin on tarkoitus tukea nuorten mielen hyvinvointia ja mielenterveyden ongelmista selviämistä. Kyseiseen chattiin tuli viime vuonna 170 000 yhteydenottoa. Ylen uutisen mukaan, niistä vain joka viidenteen pystyttiin resurssien sanelemana vastaamaan. Toivotan voimia chatin ylläpitäjille. Teette valtavan tärkeää työtä. Olette juuri niitä kuuluisia Jokuja, jotka ovat läsnä silloin, kun apua todella tarvitaan.
Mikä meidän nuorille oikein on hätänä?
Elämän käännekohdissa olevat nuoret ovat monelta osin kuuma peruna, jota ympäröivä yhteiskunta tuntuu siirtävän käsistä toisiin omien kämmenen palamisen pelossa. Keskustelu nuorista pyörii hallinnon ympärillä: yhdellä on resurssit ovat vähissä, jotkut miettivät kuka omistaa prosessin ja jollakin pitäisi olla vastuu? Uskon, että myös nuorten osalta tarvitaan enemmän toimintaa arjessa, osana tavallista elämää. Tällä hetkellä systeemi tuottaa lisää ja lisää väliinputoajia. Kuinka voisimme tarjota enemmän korvia, silmiä ja läsnäoloa: Turvan, osallisuuden, merkityksellisyyden ja ilon tunteet toteutuvat ihan tavallisissa arjen tilanteissa.
Miksi minä sitten mietin näitä asioita? YTK:n hallituksen puheenjohtajana koen vastuuta siitä, että systeemi myös vastaa annettuun lupaukseen: jos ja kun jotain käy työelämässä niin on ainakin joku, jonka tehtävänä on tuoda turvaa.. Minulla on myös kunnia olla Lasten ja nuorten säätiön hallituksessa auttamassa säätiötä luomaan tekemistä ja vaikuttavuutta nuorten elämässä. Henkilökohtainen ja merkityksellisin syy pohdintaani ovat kuitenkin omat poikani; Viktor, Julius ja Daniel, kolme elämäni valoa. Heille olen luomassa parempaa maailmaa, paikkaa, jossa he voivat elää kukoistavaa elämää ja toteuttaa omaa potentiaaliaan.
Se merkityksellinen ’Joku’
Itse olen tarvinnut ja saanut tukea omissa elämäni käännekohdissa. Parhaassa tapauksessa yhteiskunta voi tarjota jokaiselle nuorelle tukea riippumatta siitä, miten hyvin heitä kotijoukkojen osalta tuetaan. Tuo tuki ei ole meiltä pois, vaan edesauttaa koko yhteiskunnan — eli viime kädessä meidän kaikkien — hyvinvointia. Toisinaan yhden, pienemmässäkin roolissa olevan, meitä tukevan, aikuisen merkitys voi olla suuri. Itselläni tuo merkityksellinen ’Joku’, joka vahvisti käsitystäni hyvästä maailmasta, oli teini-iän koripallovalmentaja Kössi. Kasvoimme ihmisiksi Kössin opastuksella; minulle ja parhaalle ystävälleni Kössi toimi elämän Gandalfina.
Kössi oli omassa nuoruudessani se, joka hoiti omalla ajallaan ja vapaaehtoisesti sitä, mitä mielestäni hyvinvointivaltion tulisi hoitaa ihmistä tukiessa. Hän oli suuressa kuvassa tuo ’Joku’, joka onnistui vaikuttamaan nuoren elämään merkityksellisellä tavalla. Nuo ’Jotkut’ keräävät nuoret kasaan, ovat läsnä, sitovat kengännauhoja ja kuuntelevat niissä kohdissa, kun elämä mietityttää. Tärkeä tekijä Kössissä oman elämäni kannalta oli myös se, että hän uskoi minuun, meihin. Me emme olleet kaikkein nopeimpia tai pisimpiä, mutta kun Kössi uskoi meihin, opimme uskomaan itseemme. Ennen kaikkea opimme uskomaan omaan kykyymme tehdä asioita, vaikuttaa ja rakentaa elämäämme. Kössi laittoi meidät töihin; viivojen juokseminen, treenit, porrasjouksut ja kasit opettivat meille sen, että työnteko kannattaa. Kössin luotsaamana saimme reissata pelimatkoille ja saimme tuntea, että olemme tärkeä osa jotakin suurempaa joukkoa.
Yhteiskunta tehokkaammaksi tueksi
Kössin meille tarjoamat tärkeät tunteet elämästä ja sen muodoista ovat täysin mahdollisia meille kaikille — niitä on myös yhteiskunnan mahdollista nuorille tarjota. Ne jotkut voivat olla ratkaiseva palanen tuottaessa nuorille kuvaa maailmasta, joka näkee ja välittää. Merkityksellisyyden tunteet auttavat nuoria rakentamaan kuvaa minuudesta ja ihmisestä, jolla on mahdollisuus ja merkitystä. Sen sijaan, että mietimme hallinnon prosesseja ja resurssien riittävyyttä tai riittämättömyyttä tai vaikkapa sitä, että kenen on vastuu ja kenellä on valta, niin meidän tulisi keskittyä siihen, että arjen etulinjassa on enemmän ’Jokuja’; Kössejä ja että näillä Kösseillä on mahdollisuus olla läsnä.
Lasten ja nuorten säätiön hankkeet ulottuvat juuri sinne, minne systeemin prosessit tai koulun vastuualueet eivät ylety. Ne myös antavat tukea nuorten parissa työtään tekeville Kösseille. Tiedän, että heidän merkitykselliset projektinsa, kuten Read Hour, Tulevaisuuskoulu tai Dreams (https://www.nuori.fi/toiminta/dreams/), ovat luovat merkityksiä ja tulevaisuudenuskoa nuorille. On ilo olla mukana toiminnassa ja osaltaan vaikuttaa siihen, että jatkossakin on joku, joka on läsnä nuorten elämässä.
Lue lisää Lasten ja nuorten säätiöstä: https://www.nuori.fi/
Mikko-Pekka Hanski on kasvatustieteiden maisteri, enkelisijoittaja, hallitusammattilainen sekä hyvän elämän arkkitehtuuriin vihkiytynyt unelmoija. Lasten ja nuorten säätiön hallituksen jäsenenä Hanski on toiminut vuodesta 2020 lähtien.
