Kaksi maailmaa – merkityksiä rakentamassa
Mikko-Pekan ihmis- ja maailmankuva OSA 1
Kaksi maailmaa – merkityksiä on ensimmäinen osa Mikko-Pekan ihmis- ja maailmankuvaa luotaavaa trilogiaa. Ensimmäisessä osassa keskityn mieleen – ihmisyyden psykologiseen ulottuvuuteen. Toisessa osassa käsittelen kehollisuutta ja kolmannessa osassa maailmamme sosiaalista kokonaisuutta ja merkittävintä pääomaa ja arvontuottajaa – luottamusta.
Merkityksiä rakentamassa.
Lukutaidon tuoma potentiaali on niin suuri, että se vetää hiljaiseksi. Miksi ja miten me opimme tuon taidon? Oikeastaan lukutaito – se, että osaa nimetä asioita maailmassa eli antaa niille käsitteitä – on yksi tärkeimpiä taitoja elämän kannalta. Tuon taidon avulla hahmotamme maailmaa, luomme merkityksiä, ymmärrämme, oivallamme ja kerromme tästä kaikesta muille. Hahmottamalla maailmaa ja viestimällä muille luomme merkityksiä. Kun nimeämme jonkin ilmiön ajatuksissamme, sille löytyy sana. Samalla tapailemme myös kysymystä – mikä on elämän tarkoitus?
Yksi elämän tarkoituksista on paitsi ymmärtää ympärillämme aukeavaa maailmaa, myös luoda mahdollisuuksien maailmaa; sitä jota emme vielä näe, mutta jonka haaveilemme olevan olemassa. Sanat ja kieli ovat silta todellisuuden ja mielikuvituksen kehittämän kuvan välillä.
Kyseisellä hetkellä voimme vaikkapa elää pienessä kodissa, vailla mukavuuksia. Kun meillä on kyky hahmottaa tilannetta, mielikuvitella parempi maailma, pystymme muodostamaan sen kuvitelmiimme. Voimme kuvitella mieleemme kodistamme mitä tahansa. Samalla muodostamme kuvan mieleemme ja mahdollisesti myös kielen avulla kerromme tai kirjoitamme siitä. Kaikki tuo tekee mahdolliseksi halutessa lähteä tavoittelemaan tuota kuvaa. Tai mietitäänpä nuorta miestä, joka ei ole koskaan kuullut puhuttavan yliopistosta – ei ole kuullut tai käyttänyt koko käsitettä. Kuinka hän silloin voisi hakeutua opiskelemaan sellaiseen?
Piirtämässäni kuvassa akseleiden juuressa on ihminen kysymyksineen. Suorakulmioiden alue on olemassa olevan tiedon valtakunta – sen, jonka tiedämme jo todeksi. Toki olemassa olevan tiedon oikeellisuus on suhteellista. Tieteen tehtävänä on taasen laajentaa suorakulmioiden aluetta. Tähtien alue kuvassa sen sijaan kuvaa mielikuvituksen maailmaa. Tuo tiedon ulkopuolella oleva alue on ääretön ja nojaa oppimaamme – saa ikään kuin bensaa suoniinsa uudesta tiedosta. Tähtien alueella olemme kuin unessa; luomme uutta, kuvittelemme tai olemme muuten vain inspiroituneita. Tähtien maailma on mielenkiintoinen, mutta vaikeasti nimettävä. Lukutaitomme ja käsityskykymme joutuu koetukselle.
Kielen merkitys on olla silta mielikuvituksen ja todellisuuden välillä. Kielellä tarkoitan kieltä laajemmin; kuvitettua, kirjoitettua, tanssittua, laulettua tai puhuttua. Mitä parempi kyky muodostaa aktiivisesti käsityksiä, sitä varmemmin mielikuvituksen tähtien energia saadaan todellisuutemme käyttöön. John Dewey, amerikkalainen filosofi, kehitti ’Learning by doing’ – teorian, jonka mukaan opimme maailmasta parhaiten ollessamme yhteydessä siihen – kuuntelemalla, kertomalla, keskustelemalla ja lukemalla – yhtä kaikki, olemalla aktiivisia. Samalla tavoin oppimamme ja oivaltamamme asiat rakentavat meissä toisen todellisuuden mahdollisuutta – laajentavat maailmaa.
Lukemisen ja opiskelemisen potentiaali on ilmeinen, siksi kantava filosofiani elämässäni onkin opiskelu olemassa olevan tiedon maailmassa sekä höttöisempi haihattelu ja kuvittelu tähtien maailmassa. Tiedon maailman ymmärtäminen ja siihen syvemmin sukeltaminen vaatii työntekoa – mutta onneksi vastapainona on tuo tähtien maailma. Pilvien keskelle jäävällä alueella on meillä kaikilla oikeus sekä mahdollisuus vaeltaa.
Mikko-Pekka Hanski on kasvatustieteiden maisteri, Ideanin perustajia sekä hyvän elämän arkkitehtuuriin vihkiytynyt unelmoija.
